10.2.2017 Ylen Perjantai -ohjelmassa esitettiin jakso nimeltä ”Seuraa johtajaa”. Ohjelman teemana oli uskonnon pelastamat ja uskonnon uhrit. Studiossa vieraina olivat ex-helluntailainen Kaisa Klapuri sekä seinäjokelaisen Houm-seurakunnan pastori Johannes Saranpää. Lisäksi ohjelmassa esitettiin Kokkolan Uskon Sana -seurakunnasta ja sen pastorista Patrick Tiaisesta kertova filmi ”Jeesus tulee – olemme valmiit”.
Ohjelman keskeisenä sisältönä oli Kaisa Klapurin tarina, jossa hän kertoo traagisista kokemuksistaan lapsuutensa helluntaiyhteisössä. Hänen todistuksensa myötä selviää, että kyseisessä seurakunnassa oli harjoitettu vinoutuneita ja äärikarismaattisuudestakin tuttuja ilmiöitä. Ohjelman lisäksi Klapurin kokemuksista voit lukea täältä.
Jakson sisältö on herättänyt kiivasta keskutelua, ja on varsin kiinnostavaa seurata, miten eri leirit kommentoivat asiaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Toiset täysin aiheellisesti päivittelevät Klapurin kertomaa tarinaa ja olisivat valmiita kieltämään kaikenlaisen uskonnollisuuden yhteisen edun nimissä, toiset taas kyseenalaistavat väitteiden todenperäisyyden tai yrittävät lieventää niitä.
Ei ole yllättävää, että toimitus oli valinnut ohjelman keskustelijat aika lailla ääripäistä: mielipiteitään aiheesta esittivät uskonsa menettänyt, epäraittiin hengellisyyden ja hyväksikäytön todellinen uhri, trendikästä kulttuuri-kristillisyyttä edustava nuori pastori sekä Uskon Sana -liikkeelle tyypillisen äärikarismaattisen laidan raflaava saarnamies. Kukaan keskustelijoista ei muistanut kuitenkaan mainita, että uus- tai äärikarismaattisuuteen todella liittyy vakavia ongelmia, mutta nämä ongelmat eivät missään nimessä määrittele tai edusta tavoiteltavaa ja raamatullista kristillisyyttä. Tämä olisi ollut aihetta ajatellen tarpeen.
Meille kristityille ohjelman ja erityisesti Klapurin tarinan tulisi olla herättelevä kokemus. Klapurin traaginen kertomus osoittaa sen, mikä voi olla (oman tai läheisen) vinoutuneen uskon hedelmä ja mihin se, ettei huolestuttaviin ilmiöihin ja vääriin oppeihin kiinnitetä ajoissa huomiota, voi pahimmassa tapauksessa johtaa. Ohjelman pitäisi myös kolkuttaa niiden, jotka vastustavat epämääräisten hengellisten ilmiöiden kriittistä tarkastelua ja uusien oppien koettelemista, omatuntoa. Ohjelma osoittaa, millainen hiljaisuuden kulttuuri voi vallita hengellistä valtaa väärin käyttävissä ja vinoutuneissa yhteisöissä. Ehkä kaikkein pahinta onkin, jos ongelmien paljastuessa ne joko seurakuntien maineen varjelemiseksi tai ”kristikunnan yleisen edun takia” lakaistaan maton alle. Toinen väärä tapa toimia on huomion ohjaaminen jonnekin aivan toisaalle, pois itse ongelmista.
Ohjelma muistuttaa, että vinoutunutta kristillistä toimintaa tulee tarkastella suurennuslasilla. Nyt vaaditaan painavia mielipiteitä sekä selkeää irtisanoutumista kaikista kristikunnan sisällä vaikuttavista eksyttävistä ilmiöistä ja vääristä opeista. Erityisesti vaaditaan tarkkaavaisuutta kristillisiltä vaikuttajilta ja paimenilta, joiden mielipiteillä on arvovaltaa. En varmastikaan ole ainoa, joka jää odottamaan esimerkiksi Suomen Helluntaikirkon kannanottoa ohjelman teemoihin.
Kirjoittaja:
Ilmiöiden tarkkailija
Katso aiheena ollut Ylen ajankohtaisohjelma:
Perjantai – Seuraa johtajaa
