Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. (Ilm 3:14-19).
Laodikea tarkoittaa kansanvaltaa. Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan viimeisenä kuvauksena rinnastuu se tämän päivän kristilliseen seurakuntaan, ennen Kristuksen morsiamen ylösottoa. Kansanvalta eli demokratia onkin sanana osuva: se kuvastaa, kuinka Raamatun sanasta ollaan valmiita käymään kauppaa, ja demokraattisesti yhteistuumin määrittelemään, mitä Jumala sanallaan tarkoittaa.
Kuitenkin Jumala sanassaan painottaa, kuinka olemme Kuninkaan tyttäriä ja poikia, ja siis osallisia Kuninkaan perinnöstä. Kuningaskunnassa ei hallitse demokratia, vaan Kuningas on Herra Jeesus itse. Hän on sanansa kautta ilmoittanut tahtonsa, ja valvoo sen toteutumista.
Laodikean seurakuntalaiset uskoivat näkevänsä, mutta eivät ymmärtäneet olevansa itse asiassa sokeita. Ilmestyskirjassa ja koko Raamatussa seurakunnista viimeisenä mainitaan Laodikea, lopun ajan seurakunta. Laodikean jälkeen seurakunta nostetaan Kristuksen morsiamena taivaaseen, ennen lopun ajan vihan maljojen vuodattamista.
Kansanvaltaisessa Laodikeassa evankeliumista tuli tuote, jota kaupattiin ihmisten määrittelemällä tavalla siten, että se menetti elinvoimansa ja muuttui ikään kuin vaarattomaksi. Tätä kuvataan ilmestyskirjassa sanalla ¨penseä¨. Penseä määritellään sivistyssanakirjassa näin: välinpitämätön, laimea, haluton, innoton, ynseä, kylmä, kylmäkiskoinen. Laodikealaiset olivat siis välinpitämättömiä Jumalan tahdolle, sekä kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan.
Laodikean seurakunnan voidaan katsoa muuttuneen matkan varrella alkuperäisestä kutsutusta seurakunnasta penseäksi seurakunnaksi. Muutoksen syynä oli se, että heiltä puuttui aito rakkaus totuutta kohtaan. Ilmestyskirjassa Jumala sanoo oksentavansa Laodikean seurakunnan ulos suustaan. Tämä kuvaa, kuinka laodikealaisilla ajattelu-ja toimintatavoilla ihminen ajautuu ulos Jumalan pelastussuunnitelmasta.
Menestysteologia korostaa maallisen elämän menestyksen olevan eräs mittari Jumalan tiellä kulkemisessa. Jeesus taas kulki tiensä Golgatalle lähinnä sairaiden ja haavoitettujen puolustajana. Jeesus korosti ihmisen vajavuutta Jumalan silmissä. Koko pelastussanoman ydin onkin ihmisen oman vajavuuden ymmärtäminen, syntien tunnustaminen, sekä niiden jättäminen kertakaikkiselle sovitusmiehelle. Jeesus paransi meidät sielun sairaudesta ja syntisyydestä ristinkuolemansa kautta. Tästä ja vain tästä aukenee pelastus syntiselle ihmiselle. Meillä on oikeasti lupa olla huono ja paha, koska voimme luottaa armoon ja syntien sovitukseen.
Milloin armon katsotaan kelpaavan? Kun ihminen suostuu vastaanottamaan totuuden syntisyydestään ja syntien anteeksiannosta. Kun ihminen myöntää, että kuningaskunnassa on vain yksi kunkku, jolla on kaikkivaltias diktatuuri ihmisen elämässä. Vain kunkun ohjeet uskomalla voi päästä perilliseksi siitä taivaallisesta perintöosasta, josta testamentissa puhutaan.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef 1: 11-14)
Elämme ekumeenisen kirkon aikaa, jossa yhteisymmärrykseen on päästävä kaikin keinoin. Paavi, joka pitää itseään Kristuksen sijaisena maan päällä, peräänkuuluttaa, kuinka tärkeää tänä ahdistuksen aikana on rauhallinen yhteiselo. Tärkeää on hänen mukaansa myös keskinäinen yhteys, johon hän kutsuukin yhtä lailla niin muslimit, buddhalaiset, juutalaiset, kuin kristitytkin. Paavi julistaa lausunnoissaan muslimien jumalan olevan sama kuin kristityillä. Itsensä ja katolisen kirkon jäsenet hän mieltää myös kristityiksi. Hän kannustaa ennen kaikkea keskinäiseen rakkauteen. Välillä hän vetoaa Mariaan, välillä Jeesukseen, mutta monikaan ei ole paavin kuullut puhuvan siitä testamentista, jossa armo viitoittaa ihmiselle ainoaa pelastustietä pois syntisyydestä. Paavi katsoo hyvien tekojen olevan myös tärkeä osa pelastumista. Mutta tämä on väärä evankeliumi.
Pienessä Suomessa seurakunnat ja uskonnollisten ryhmien pastorit tekevät tiivistä yhteistyötä. Raamatun erilaisista tulkinnoista huolimatta ekumenia on pakottanut hengellisen kentän saman pöydän ääreen. Tässä pöydässä vaietaan kiusallisista kysymyksistä.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh 3:3-5)
Palatkaamme laodikealaisten saamaan varoitukseen. Luterilainen katekismus toteaa lapsikasteesta seuraavaa: ”Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen.” Ylläolevien Jeesuksen sanojen perusteella tämä ei riitä. Onko ylipäänsä hyväksyttävää, että maallistuneille vanhemmille sanellaan nämä sanat kastetilaisuudessa? Onko tämä vähäpätöinen asia? Jokainen, joka hyväksyy tämän, joko osallistumalla tai vetäytymällä sivuun, tukee toiminnallaan laodikealaista penseyttä.
Kompromissien salliminen ja välinpitämättömyys ovat laodekialaisuutta. Ekumenian yhteisessä pöydässä istutaan Raamatun sanaa väärentelevien kanssa. Tähän strategiaan kuuluu opillisten periaatteiden hämärtäminen: “kreikkalaisille olen kreikkalainen, roomalaisille roomalainen.” Tapahtuuko siellä veljen lempeää ojentamista, kuten Raamatussa kehotetaan? Ei, siellä punotaan suunnitelmia, kuinka hyödyntää huonosti voivan lähetysjärjestön viimeisten tukijoiden viimeisetkin rahat. Rukoillaanko siellä huonosti voivan seurakunnan puolesta? Ei, siellä mietitään, miten saada palkattua lisää väkeä ¨sopivan evankeliumin¨julistamiseen.
Mutta me emme elä leikkikentällä, jossa voidaan hekotella: ei se nyt vaarallista ole, kyseessä ovat kehälliset asiat. Me elämme taistelukentällä, jossa vihollisen nuolet saavat aikaan hengellisiä ruumiita. Näiden ylösnousemiseksi vain armo ja sovitus toimivat haavoitetun Kristuksen Jeesuksen kautta henkiin herättävänä voimana.
Laodikealaisille tarjotaan kultaa köyhyyttä parantamaan, valkeat vaatteet alastomuutta peittämään, sekä silmävoidetta avaamaan silmät näkemään totuus synnistä ja sovituksesta. Tässä ilmestyskirjan tekstissä heillä on vielä mahdollisuus pelastukseen. Mutta se edellyttää parannusta.
Kirjoittaja:
Tulenpalava