Betelistä pois kääntynyt
Osa 1
Apologia Studiosin Cultish-podcastsarjan kolmiosaisessa jaksossa ”Defecting from Bethel” Jeremiah Roberts ja pastori Jeff Durbin haastattelevat Lindsay Davisia, entistä Betelin yliluonnollisen palvelutyön koulun (The Bethel School of Supernatural Ministry, BSSM) oppilasta, joka erotettiin koulusta hänen alettuaan kyseenalaistaa koulun opettamaa evankeliumia.
Koulun kotisivujen mukaan Reddingin kaupungissa Kaliforniassa sijaitsevassa BSSM:ssä on noin 2 tuhatta oppilasta 64 eri maasta. Koulun on perustanut vuonna 1998 uuskarismaattisen Betel-seurakunnan johtohahmot Bill Johnson ja Kris Vallotton. Betel-liikkeellä on seuraajia ympäri maailman, ja sen kannattajia on myös Suomessa äärikarismaattisissa liikkeissä. Beteliä on kuitenkin kritisoitu voimakkaasti mm. kalvinististen liikkeiden taholta, ja sekä Betel-seurakunnan, että BSSM-koulun levittämiä oppeja on arvosteltu menestysteologisiksi, jopa harhaoppisiksi.
Tähän artikkeliin on käännetty suomeksi englanninkielisen, kolmiosaisen haastattelun ensimmäinen osa, joka on kuunneltavissa täältä. Koska haastattelu on alun perin ollut keskustelumuodossa, olemme katsoneet tarpeelliseksi tiivistää, ja myös osittain lyhentää puheenvuoroja. Lindsay Davisin kertomus on pyritty kääntämään mahdollisimman paljon alkuperäistä sisältöä vastaavaksi, ottaen kuitenkin huomioon luettavuuden. Suluissa on haastattelun seuraamista helpottavia editoijan huomioita.
Tämä artikkeli on ensimmäinen osa artikkelitrilogiasta ”Betelistä pois kääntynyt”.
Jeremiah: Tervetuloa tähän odotettuun Cultish-erityisohjelmaan nimeltä “Defecting from Bethel” (suom. = Betelistä pois kääntynyt). Minä olen Jeremiah Roberts, ja kanssani on luotettu pastori ja ohjelman toinen isäntä Jeff Durbin.
Jeff: Mikä meininki?
Jeremiah: Olemme tunteneet toisemme jo kauan, ja seuranamme meillä on Lindsay Davis. Sinulla onkin meille aikamoinen tarina kerrottavana…. Miltä tuntuu juuri nyt? Mitä on mielessäsi?
L: No, en ole kertonut koko tarinaani kenellekään aiemmin. Minut on juuri potkittu ulos Betelin yliluonnollisen palvelutyön koulusta vietettyäni siellä viimeiset neljä kuukautta saarnaten todellista evankeliumia. Tämä on todellakin jännittävää, koska minä uskon, että (tämän haastattelun kautta) Jumala ei ainoastaan aio paljastaa totuutta ihmisille, vaan Hänen kunniansa tulee olemaan kirkastettu. Ja monet ihmiset tulevat lähtemään liikkeestä ja todella tietämään Kristuksen sellaisena, kun Sana hänet kuvaa.
Jeremiah: Mistä olet tällä hetkellä eniten huolissasi? Tätä jaksoa seuraavat monet, jotka ovat sinulle vihaisia, ja meillekin, kun puhumme näistä asioista tällä tavalla. Mikä jakson nimi olikaan?
Jeff: Betelistä pois kääntynyt.
Jeremiah: Aivan niin – onhan nyt loukkaavaa sanoa jotakin sellaista, kuin ”pois kääntynyt”. Me kuvaamme Beteliä teologisesti vaarallisena, ja monet tulevat olemaan siitä vihaisia. Mikä sinua eniten mietityttää siinä, että nyt istut alas ja lähdet paljastamaan Betelin vaaroja?
L: Niin – minun mielestäni sana “paljastaa” sisältää todella negatiivisia mielleyhtymiä, kuten sanoit. Mutta kun minun oma pimeyteni aikanaan tuotiin valoon ja paljastettiin, Jumala muutti minut, ja hän paransi minut tuoden minut itsensä puoleen. Kun jotakin siis tuodaan valoon ja paljastetaan, niin ei tehdä vain paljastamisen vuoksi, vaan ihmisten vetämiseksi Jeesuksen tykö. Minä haluan ihmisten ymmärtävän, että teen näin siksi, että rakastan näitä ihmisiä (Betelin oppilaita). Olen viettänyt vuoden näiden ihmisten kanssa. Ja minä tiedän, että jos joku opettaa erilaista evankeliumia tai erilaista Jeesusta, ne ovat evankeliumi ja Jeesus, jotka eivät voi pelastaa. Ja sydämeni murtuu, kun ajattelen ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt viime vuoden, ja sitä, miten he eivät oikeasti tunne Kristusta. Eikä heillä ole ikuista elämää, jonka luulevat itsellään olevan. On sydäntäsärkevää tietää, että jos joku on muslimi, ateisti tai vastaava, ja jatkaa elämäänsä siten eikä kadu, hän ei tule aikanaan olemaan kanssamme taivaassa. Mutta on vieläkin sydäntäsärkevämpää ajatella jotakuta, joka luulee menevänsä taivaaseen ja aikanaan pääsevänsä Jeesuksen luo, kun hän palaa. Sinä päivänä nämä ihmiset sanovat: ”Herra, herra” ja hän sanoo: ”En tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.” (Luuk: 13:27) Minä todella haluan, että ihmiset tuntevat Kristuksen. Ja haluan, että he löytävät pelastuksen Raamatun ilosanomasta.
Jeff: Kiitos sinulle siitä. Minä ja Jerry haluamme ymmärtää tarinasi perin pohjin. Me olemme erityisesti huolissamme Betelin ylistystavoista, joissa on paljon yhteistä itämaisten uskontojen, mystiikan ja okkultismin kanssa. Tämä on äärimmäisen vakavaa. Mutta sinä tarkoitat siis, että suurimmat huolenaiheet (Betelissä) ovat siellä julistettava väärä Jumala ja evankeliumi. Sanoisitko, että evankeliumi, jota mm. Bill Johnson Betelissä levittää, ei ole Sanassa kerrottu evankeliumi?
L: Ei todellakaan.
Jeremiah: Kun aloitimme Cultish-sarjan tuottamisen, saimme heti paljon pyyntöjä puhua Bethelistä. Minä kuvittelin aluksi, että kyseessä on kristittyjen keskinäinen sanaharkka hengellisistä lahjoista. Ajattelimme, että puhuisimme Sozosta. Mutta sitten meistä (Lindsaysta ja minusta) tuli kavereita Facebookissa. Olin kommentoinut jonkun postausta kertoen, että teemme juttua Betelistä, ja sitten sain Lindsaylta kaveripyynnön. Näin, että olit oppilas BSSM:llä, ja mietin: Vakoileeko hän minua saadakseen selville, mitä puhumme Betelistä, vai mistä on kyse? *Naurua* Mutta sitten postasit jotakin Paul Washerista, mikä on täysin Betelin opetusten vastaista. Joten kiinnostuin toden teolla, ja otin sinuun yhteyttä. Sinä vastasit viestiini: Minut potkittiin ulos Betelistä kirjaimellisesti 15 minuuttia sitten!
L: *Nauraa* Jep!
Jeremiah: Mikä ajoitus, tosiaan. On tosi siistiä, että olemme nyt tässä.
Jeff: Joten käydäänpäs kiinni tarinaan. Jerry siis ottaa Lindsayhin yhteyttä 15 minuuttia sen jälkeen, kun hän Herran armosta on erotettu Betelin yliluonnollisen palvelutyön koulusta. Kerro meille, Lindsay, kuinka oikein nyt päädyit sinne, ja lopulta tänne Jerryn kanssa.
L: No, jotta ymmärtäisitte todistukseni täyden kontekstin, minun täytyy kertoa teille hieman siitä, mitä tapahtui ennen Beteliä. Vartuin roomalaiskatolisessa perheessä, ja myöhemmin minusta tuli ateisti. Pelastuin itse asiassa Word of Faith -kirkossa. Se ei ollut kirkko, jossa… todella korostettaisiin evankeliumia. Mutta käydessäni kirkossa minä rupesin lukemaan Raamattua, ja Pyhä Henki vahvisti evankeliumia, ja Jumala käännytti sydämeni. Joten lähdin siitä liikkeelle, ja jatkoin totuuden etsimistä Sanasta. Käydessäni tässä Word of Faith –kirkossa minusta kuitenkin tuntui, ettei siellä jaettu kaipaamaani totuutta. Minä halusin saada vahvaa ruokaa, en maitoa; halusin kasvaa täysi-ikäiseksi siitä, mitä he opettivat (Viit. Hepr. 5:13). Niinpä löysin itseni lakihenkisestä lopun aikojen kultista. Tiivistän kokemuksen lyhyesti näin: tämän kultin johtaja kertoi minulle, että Jumala oli kertonut hänelle, että minun tulee mennä hänelle vaimoksi. Että muutamme Afrikkaan, ja minut murhataan siellä. Joten sen kuuden kuukauden ajan, kun olin tämän kultin jäsen, valmistin itseäni kuolemaan. Lopulta – minä olen muuten vain kahdeksantoista –
Jeff: Joten kuinka vanha olit, kun hän kertoi sinulle tämän?
L: Seitsemäntoista, ja –
Jeff: Vau.
L: Niinpä! Se oli yksi rankimmista jutuista, jonka olen ikinä joutunut käymään läpi. En voi oikeastaan sanoin kuvailla, millaista se oli. Sellaista kokemusta on vaikeaa kuvailla, ellet ole siinä hetkessä, tiedäthän. Joten, tuota, se oli todella, todella vaikeaa, mutta lopulta äitini pelasti minut, ylistys siitä Jumalalle. Mutta päästyäni ulos minulla oli todella tyhjä olo ja tunsin itseni kuolleeksi sisältä, koska nyt minulla ei ollut edes sitä, mitä luulin itselläni olevan, kun vielä olin ollut tämän kultin jäsen. Etsin siis tarkoitusta: jotakin, jolla täyttää sydämeeni jäänyt tyhjä kuilu. Minulla oli ystävä vanhasta kirkostani, Word of Faith -kirkosta, joka kävi Betelin yliluonnollisen palvelutyön koulua. Minä olin nähnyt Facebookissa kuvia ja videoita koulusta, ja se näytti mahtavalta, ja jumalanpalvelus vaikutti niin kauniilta, että minä ajattelin: Ehkä tässä piilee oma kutsumukseni! Joten minä itse asiassa päädyin vierailemaan BSSM:ssä ennen kuin hain kouluun. Ja käydessäni vierailulla, se oli… Erittäin hämmentävää, koska todistin siellä sellaisia asioita, etten ollut aiemmin nähnyt eläessäni mitään vastaavaa. Erityisen elävästi muistan, kuinka olin koululla, ja lavalla musisoitiin todella kauniisti. Mutta minä katselin ympärilleni, ja nurkassa oli tyttö, joka näytti siltä, kuin hän heiluisi edestakaisin näkymättömän hevosen selässä. Eräs toinen tärisi väkivaltaisesti lattialla, ja ihmiset itkivät… Eihän itkemisessä mitään väärää ole, mutta minä ajattelin –
Jeff: Se oli hallitsematonta.
L: Niin, hallitsematonta itkua.
Jeff: Ikään kuin he olisivat jossakin toisessa tietoisuuden tilassa?
L: Täsmälleen. Ja siellä tapahtui myös “pyhää naurua”. En ollut kuullut näistä termeistä aiemmin, enkä ollut nähnyt mitään näitä asioita aiemmin, joten olin hyvin hämmentynyt. En kuitenkaan halunnut tuomita epähurskaasti – muistathan, että olin juuri lähtenyt tästä toisesta kultista, ja olin hyvin hämmentynyt siitäkin. En tässä vaiheessa osannut enää sanoa, mikä oli totta. Ja tiesin ainoastaan, että kaipasin Jeesusta.
Jeremiah: Kulttimaisiin liikkeisiin ajautuneille ihmisille on tyypillistä, että ennen kulttiin tuloaan heillä on ollut jokin traumaattinen kokemus, esimerkiksi avioero, ja he ovat silloin todella haavoittuvaisessa tilassa. Ja tyypillisesti kulteissa on paljon sosiaalista manipulaatiota, ns. “rakkaus-pommitusta”. Koitko sinä sellaista?
L: Joo, minä muistan profetiat – niin he niitä kutsuvat. Profetointi on iso osa heidän kulttuuriaan, ja he eivät tarkoita sillä sitä, mitä Raamattu tarkoittaa. He sanovat, että profetointi on “kullan kutsumista esiin ihmisistä” (eng.= Calling the gold out in people). Se tarkoittaa, että julistamalla ja profetoimalla voi ihmisestä tuoda esiin puolia, jotka ovat päinvastaisia hänen nykyiselle olemukselleen. Kun vierailin Betelissä, minä muistan monen ihmisen sanoneen minulle: ”Olet upea, herranen aika, rakastan sinua niin. Sinulla on elämässäsi todellinen kutsumus.” Sillä oli aivan mieletön itsetuntoa kohottava vaikutus. Toisaalta välillä ajattelin: Sinähän et edes tunne minua! Mitä edes tarkoitat? Olen upea ja sinä rakastat minua.
Jeff: Joten se oli mairittelua, mikä on syntiä. Sellaisen sanomista, mitä ei edes tarkoita.
Jeremiah: Joten kun hait Beteliin, sinulla oli epäilyksiä. Ottaen huomioon tätä ennen tapahtunut traumaattinen kokemuksesi, kuinka kauan sinulla kesti, että aloit todella uskomaan BSSM:ään?
L: No, kuten sanoin aiemmin, luulen, että se alkoi, kun tulin käymään. Kun kysyin, mitä nämä huoneessa tapahtuvat ilmentymät olivat, joku vastasi: ”Oletko sinä luovuttanut itsesi täysin Jumalalle?” Ja minä ajattelin: Tuota, no, luulen niin… Luotan Kristukseen ja – mitä se tarkoittaa? Ja hän sanoi: ”No, joskus sinun vain pitää päästää irti”. Selvä, no, mitä ”päästää irti” tarkoittaa? Miten voin kokea Jumalan läsnäolon niin kuin te koette? Hän vastasi: ”Luuletko, että aiemman kokemasi takia sinussa voisi asua uskonnollisuuden henki?” Ja minä ajattelin: Herranen aika! Mitä jos minussa on jotakin vikaa? Sen keskustelun jälkeen minä menin erään oppilaan asuntoon, ja hän oli siellä BSSM-huonetoveriensa kanssa. He kertoivat minulle, että voisivat auttaa minua kohtaamaan enkelini. En tiennyt mitä hekään tarkoittivat, joten he selittivät: ”Voit nähdä omat enkelisi silmiesi edessä.” Ehkä kahden tunnin ajan he yrittivät saada minua näkemään enkelini. Minä heittelehdin heidän sohvallaan ja pullistelin silmiäni, koska olin luhistua siksi, etten vain kyennyt näkemään enkeleitäni. Ja sen jälkeen minä sain, luonnollisesti valheellisen, oivalluksen. Saavuin pisteeseen, jossa ajattelin: Näillä ihmisillä on jotakin, mitä minulla ei ole.
Jeremiah: Kulteissa on aina muka jotakin salaista, erityistä tietoa. Niin nytkin – sinut ehdollistettiin karttamaan minkään kyseenalaistamista vetoamalla siihen, että sellaiset ajatukset ovat ”uskonnollisuuden hengen” tuottamia, ja siksi pahasta.
Jeff: Todella yleistä vääräuskoisten ja okkultistien parissa. He yrittävät saada ihmisen luopumaan järjen äänestämään, menettämään arvostelukykynsä. Erityisesti yritetään estää ihmistä punnitsemasta asioita ja harkitsemaan, ovatko ne Jumalasta, vai eivät. Vaikka Sanassa kehotetaan nimenomaan käyttämään järkeä ja harkintaa hengellisissä asioissa!
L: Niinpä. Yksi asia, jota meidän täytyy käsitellä, on… He (beteliläiset) periaatteessa sanovat, että “Jumala on kirjaansa suurempi”. Ainakin Kris Vallotton sanoo näin, ja monet ihmiset kuvittelevat, että harkinta perustuu tunteisiin: ”Minusta tuntuu, että tämä on Jumalasta, tai minusta tuntuu, että tämä ei ole Jumalasta”. Mutta meidän tulisi harkita asioita Jumalan Sanan valossa. Ei ole muuta tapaa saada selville, onko jokin hyvää tai pahaa, Jumalasta tai ei, kuin käyttämällä apuna Jumalan Sanaa. Mutta he sanovat “Jumala on kirjaansa suurempi”, tai “Meidän täytyy astua kartan ulkopuolelle”, mikä tarkoittaa, että meidän täytyy mennä yli Sanan ja yli sen, minkä tiedämme –
Jeremiah: Tai: “Älä laita Jumalaa laatikkoon”
L: Juuri niin! “Älä laita Jumalaa laatikkoon”. Se on luultavasti heidän tunnetuin lentävä lauseensa. Joten, kun he sanovat tuollaisia asioista, kyseenalaistaminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kuin uskonnolliseksi… Fariseukseksi.
Jeremiah: Aivan! Mehän puhuimme, Jeff, tästä – se liittyy auktoriteetin asettamiseen, mikä on toinen kulttimainen piirre. Raamattuun kyllä viitataan, mutta samaan aikaan sen viestiä vähätellään. Bill Johnson on sanonut suurin piirtein näin: “Kyseessä on Isä, Poika, ja Pyhä Henki – ei Isä, Poika, ja Pyhä Raamattu”. Jumalan Sanaan suhtaudutaan näin ylimielisesti, ja asetutaan itse apostoliseen valta-asemaan. Ja sen lisäksi on henkilökohtainen ilmestys, tyypillinen kulttimaisille liikkeille.
Jeff: Jep. Otetaan esimerkiksi kirkon hierarkia – meillä on seurakunnan vanhimmat sekä pastori, joilla on seurakunnassa eräänlainen alipaimenen asema verrattuna itse Suureen Paimeneen, Jeesukseen. Pastorin auktoriteetti on Jumalan Sanan alaista valtaa, ei valtaa yli kaiken. Siten seurakunnalla on velvollisuus tarpeen tullen sanoa pastorille: “Sinä opetat vastoin Jumalan sanassa ilmoittamaa totuutta, astu siis sivuun.” Otetaan toinen esimerkki: Olisi pastori, joka suljettujen ovien takana kertoisi seurakunnan nuorille tytöille asioita, kuten: ”Jumalan mukaan minun tulee naida sinut, ja menemme yhdessä johonkin vieraaseen maahan”. Joku tytöistä sanoisi hänelle: ”Minusta sanomasi on vastaan Jumalan Sanaa”. Ja pastori vastaisi: ”Kultaseni, sinun täytyy vain uskaltaa astua kartan ulkopuolelle. Ei panna Jumalaa laatikkoon! Hän kertoo, että meidän kuuluu olla yhdessä”. Jokainen, jopa Betelissä, tietää, ettei tällainen ole raamatullista. Mutta kun on kyse tietyistä muista alueista, siitä tuleekin yhtäkkiä hyväksyttävää.
Jeremiah: Tiedämme, että meitä kuuntelee myös Betelin väki, joten yritän puhua heidän kieltään. Hehän uskovat, että he jollakin tapaa elävät todeksi apostolista traditiota. Mutta Raamatussa puhutaan totuuden mittaamisesta, ja kun Paavali puhui Bereassa, Sanassa kirjoitetaan, että: “Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt. 17:11) Näin he tekivät, vaikka Paavalilla olikin apostolinen auktoriteetti, ja vaikka hän oli itse tavannut Herran matkalla Damaskoon (Apt. 9:3). Jeesus puhuttelee Isäänsä Johanneksen evankeliumin luvussa 17 näin: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh 17:17) Jeesus ei koskaan vedonnut omaan auktoriteettiinsa, vaan Jumalan lakiin.
Jeff: Niin, silloinkin, kun hän otti yhteen uskonnollisten auktoriteettien kanssa, hän aina vetosi Jumalan Sanan objektiivisuuteen. Kun Hillelin ja Šammain koulukunnat tappelivat avioerosta, Jeesus typisti riitelyn yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä Jumala on sanonut asiasta? Hän ei sanonut: ”Jutellaanpa tästä, mietitään ja puntaroidaan”. Hän sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi?” (Matt 19:5)
L: Jatkan kohta tarinaani ja kerron siitä, minkälainen kokemus kouluvuosi minulle oli, ja kuinka minut erotettiin. Mutta sitä ennen – enkä tässä nyt pyri haastamaan riitaa koulukuntien välillä siitä, tapahtuuko ihmeitä enää (eng. = Cessationism vs. Continuationism) – haluan puhua siitä, kuinka merkit ja ihmeet annettiin apostoleille vahvistamaan heidän viestiään. Mutta kuten sanotaan, oliko se nyt Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 18 tai 28, ”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä –”
Jeff: Mooseksen kirja, luku 13.
L: Niin juuri! ”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.” (5. Moos 13:1-13) Et voi siis tarkastella pelkästään merkkejä ja ihmeitä todellisen Jumalan opettajan hedelminä, vaan sinun tulee tarkastella hänen tuomaansa viestiä, koska merkit ja ihmeet ovat vain vahvistamassa sitä, onko hänen viestinsä totta.
Jeff: Aivan niin. Jumala siis sanoo, että vaikka olisikin merkkejä ja ihmeitä, mutta ne johtavat toisen jumalan luo, tällaisen viestin tuoja on väärä opettaja. Mutta mistä tietää, että joku johtaa väärän jumalan luo? Koska Hän on paljastanut itsensä meille Sanassaan. Meidän tulee verrata jokaista viestiä siihen, mitä Jumala on jo itsestään meille antanut tiedoksi. Merkkejä ja ihmeitä on historia täynnä. Fawn M. Brodie kirjoittaa varhaisesta mormonismista kirjassaan: ”No man knows my history”. Yhdysvalloissa oli jo varhain liikkeellä uskonnollisia liikkeitä, kuten shakerit, ja ihmeet ja erilaiset mielettömät merkit löysivät tiensä myös mormonismiin. Mutta onko Joseph Smith Jumalan profeetta?
Jeremiah: Niinpä! Jopa Jim Jones vetosi ihmeisiin (Peoples Temple -kultin johtaja). Steven Hassan kirjoitti kirjan nimeltä “Combatting Cult Mind control”, jossa hän puhuu vallankäytöstä, joka on näiden liikkeiden kontekstissa tyypillisesti eräänlaista ehdollistamista. Miten sinä (Lindsay) kuvailisit yleisölle sitä käännekohtaa, kun itse aloit uskoa tosissasi BSSM:ään?
L: Hmm. Rehellisesti sanottuna se oli enemmänkin progressiivista, kuin yksittäinen hetki. Kyseessä oli enemmän vähittäinen luopuminen kaikista varauksista. Halusin niin kovasti sitä, mitä heillä vaikutti olevan, että heitin kaikki epäilykseni pois. Viskasin myös syrjään kaikki kysymykset ja lähdin vain jahtaamaan sitä asiaa, tiedäthän. Luulen, että yksi merkityksellisimmistä hetkistä koulussa oli tunti, jolle osallistuin, ja jota veti itse asiassa juuri se valvoja, joka potki minut pihalle Betelin yliluonnollisen palvelutyön koulusta. Oppitunnin nimi oli “Läheisyyden kehittäminen Jumalan kanssa”. Tunnin koko idea oikeastaan oli oppia kuulemaan Jumalan ääni. Tällä tunnilla meille opetettiin, mitä ovat “Jumala-ajatukset” (eng. = God thoughts), ja kuinka kuulla, mitä Jumala kertoo ihmiselle sekä ihmisestä itsestään, että toisista ihmisistä. Tämä tunti oli ikään kuin vähittäistä… En ole varma, olisiko aivopesu oikea sana. Mutta minä aloin todella uskoa heidän oppeihinsa Jumalan äänen kuulemisesta. Ja minä aloin pitää omia ajatuksiani Jumalan puheena. Kirjoitin päivityksen Facebookiin asioista, joita Jumala muka oli minulle sanonut. Kun nyt katson taaksepäin, minua nolottaa älyttömästi: sanomisillani ei ole mitään perustaa Sanassa. Mutta minulle opetettiin, että voin ajatella Jumala-ajatuksia. Se oli melkein kuin eräänlaista omituista ennustamista.
Jeremiah: Niin. On tärkeää määritellä termimme psykologiselta kannalta. Aivopesussahan ihminen murretaan vastoin hänen tahtoaan. Hassan on kirjassaan puhunut vallankäytöstä, jossa ihmiselle annetaan eräänlainen johtoajatus, kuten ”Näin Jumala sanoo”, mutta sen lisäksi on sosiaalista painetta: luokassa kaikki ovat samaa mieltä auktoriteettiasemassa olevan opettajan kanssa. Eikö ollutkin niin, että jokainen kerta, kun he (opettajat) puhuivat, sinun piti nousta ylös ja taputtaa heille?
L: Kyllä. Itse pääsessiossa… Koulupäivän ensimmäinen tunti oli aina Raamattu-opetusta. Muistakaa kuitenkin, että kaikki Raamatun tulkinta tapahtui Betelin näkökulmasta, ja jos mitään muita näkökulmia, kuten kalvinistinen, edes huomioitiin, niitä ei kunnioitettu kovinkaan paljon. Meillä oli siis Raamattu-tunti, ja ennen kuin opettaja meni lavalle, me nousimme ylös ja taputimme hänelle. Sen jälkeen meillä oli tunti ylistystä, ja sen jälkeen Bill tai Kris Vallotton tai vieraileva opettaja tuli sisään ja puhui, ja me nousimme ylös ja taputimme. Näin tapahtui joka ikinen päivä. Luulenpa, että jos ihminen nousee seisomaan ja taputtaa jollekulle sata kertaa, jotakin psykologista tapahtuu, ja hän alkaa ajatella: ”No niin, minä taputan heille, ja kaikki muut sanovat ´Aamen´ heidän puheilleen. Heidän täytyy siis todella sanoa jotakin! Heillä täytyy olla jotakin erityistä.”
Jeff: Kuinka ihmiset kohtelivat Bill Johnsonia Betelissä?
L: No, häntä kutsutaan siellä apostoliksi. Ja häntä pidetään jonkinlaisena viisauden portinvartijana. Hän on sen sortin tyyppi, joka pitää ihmisen aivan penkkinsä reunalla, koska hänellä on tälle viesti ”suoraan Jumalalta”. Hän hyvin harvoin käyttää Sanaa puheessaan. Jos oikein kuuntelet, kaikki hänen viestinsä ovat itse asiassa yksityistä, salaista tietoa, jonka hän on saanut Jumalalta: todistuksia, kohtaamisia Jumalan kanssa, kaikkea sellaista, jota ei voi todentaa. Mutta ihmiset haluavat hengellisiä kokemuksia, ja tällaisilla Betelin vaalimilla ”Jumalan salaisuuksilla” hän pitää ihmisiä otteessaan. Kris Vallotton taas tunnetaan Betelissä apulaispastorina, mutta myös profeettana. Hänellä on myös näitä ”salaisia Jumalan viestejä”, ja hän opettaa ihmiset profetoimaan. Sanasta ei löydä ketään, jolle olisi opetettu, kuinka tulla profeetaksi. Tai kuinka parantaa! Se on iso asia.
Jerry: Miten Billiä ja Krisiä kutsutaan?
L: Ai, miten oppilaat heitä kutsuvat? Aivan niin. Olinkin juuri kertomassa tästä keinotekoisesta siteestä, joka oppilailla on Billiin ja Krisiin. Billiä kutsutaan ”Pappa Billiksi” ja Krisiä ”Pappa Krisiksi” (eng. = Papa Bill and Papa Kris). Kun sitä hokee tarpeeksi, melkein tuntuu, että tuntisi heidät, koska se on ikään kuin perheenjäsenen kutsumanimi, ikään kuin –
Jeff: Kuin hengellinen isä.
L: Kuin hän olisi oma isoisä tai jotain.Mutta eihän Bill Johnsonia edes tunne. Ei hänestä tai Kris Vallottonista tiedä mitään muuta kuin sen, mitä heistä näkee lavalla. Ja vaikka heitä koettelisikin Sanan valossa vain sen perusteella, mitä lavalla näkee, huomaa, että heidän opetuksensa ei perustu Kirjoituksiin.
Jeff: Me tulemmekin puhumaan siitä vielä. Mutta kerro meille vielä kokemuksesi huippukohdasta ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui!
Jerry: Kerro myös asioista, joita siellä todistit – joista myös olet puhunut julkisesti, ja jakanut videoita.
L: Niin. Muistan, kuinka vuoden alussa oli koko koulun laajuinen puhdistautuminen, jota en… En pysty edes kuvailemaan. Se oli kuin jostain kauhuelokuvasta. Mies, joka lavalla puhui, ilmeisesti ajoi demoneita ulos kaikista koululla olijoista. Kaikki huusivat, ihmisiä tärisi rajusti lattialla, en ollut eläessäni nähnyt mitään vastaavaa. Heillä oli myös sellainen… hunajatynnyri. Jos ihmiset katsovat Facebook-sivuani, he ovat nähneet kuvan siitä. Ihmiset tunkevat päänsä tähän hunajatynnyriin, ja näyttävät sitten kaatuvan, ja juopuvan hengestä.
Jeff: Onko siinä oikeasti hunajaa?
L: Ei. Se on vain tynnyri, jota kutsutaan hunajatynnyriksi. Kun tällaista tapahtuu, he väittävät hengellisen voitelun ja Jumalan kunnian käyvän huoneessa niin tiiviiksi, että Pyhä Henki koskettaa heitä. Niin… Se on todella, todella outoa. Mutta siihen aikaan, ennen kuin silmäni avautuivat totuudelle, minä ajattelin: He kokevat Herrassa jotakin, jota minä en koe – minäkin haluan kokea sen. Ja muistan olleeni evankeliointitapaamisessa, jossa ihmiset kaatuilivat Hengen voimasta, sun muuta. Nurkassa oli ryhmä ihmisiä, jotka repeilivät ”pyhästä naurusta”, ja minä ajattelin: Menenpä tuonne ja istun heidän keskelleen, ja purskahdan itsekin ilmentämään Jumalan läsnäoloa noin – haluan, että Jumala koskettaa minua niin kuin heitä. Niin ajattelin tuohon aikaan. Ja menin heidän luokseen ja istuin heidän keskellään noin 45 minuuttia. Ja he kaikki nauraa käkättivät käkättämästä päästyään, ja osoittelivat minua pilkallisesti. Se oli hyvin omituista. Minulla on ollut monta todella hullua kokemusta Betelissä, mutta loppuen lopuksi ajattelin aina: He vain kokevat Jumalan kanssa sellaista, mitä muut eivät koe. Ehkä minä en vain ole täydellisesti antautunut ja päästänyt irti. Mutta koko jutun todellinen huippukohta oli, kun opin ”kuulemaan Jumalan äänen”. Koska jos asiaa oikein ajattelee, ja jos minä olen rehellinen itselleni ja teille, ajatus siitä, että minä voisin kuulla Jumalan äänen, sai minut tuntemaan itseni voimakkaaksi. Ja luulen, että se saa myös muut ihmiset tuntemaan itsensä voimakkaiksi. Kuin heillä olisi jotakin, mitä muilta puuttuu.
Jerry: Jopa muilta kristityiltä!
L: Täsmälleen niin. Se avaa heille tien uuteen maailmaan ja uudenlaiseen hengellisyyteen – jopa uudentasoiseen hengellisyyteen! Minä kirjoitin Facebookiin postauksen asioista, joita väitin Jumalan kertoneen minulle. Tuohon aikaan minä ihan oikeasti uskoin, että Jumala oli sanonut minulle ne asiat, jotka todellisuudessa olivat omia ajatuksiani. Mutta minulle oli opetettu luokassa, että minulla on Jumala-ajatuksia ja Kristuksen mieli. Siksi pystyn kirjaimellisesti ajattelemaan, mitä Jumala ajattelee. Kirjoitin siis tämän postauksen, ja muutamassa päivässä se jaettiin yli sata tuhatta kertaa. Siitä tuli viraali, mistä tuli itselleni todella hyvä olo. Vähän aikaa minä surffasin tällä ylpeyden aallolla. Oli paljon ihmisiä, jotka tukivat minua ja halusivat tietää, miten he myös voivat kuulla Jumalan äänen. Mutta yksi tyttö moitti minua kuukauden ajan, kunnes hän eräänä päivänä viestitti minulle Facebookissa. Hän lähetti elokuvan nimeltä ”American Gospel”, ja pyysi minua katsomaan sen. Minä vastasin: Ilman muuta. Ylimielisin ja ylpein sydämin sanoin: Minä katson tämän elokuvan, mutta vain repiäkseni sen kappaleiksi. Ja minä ryhdyin katsomaan sitä, ja aioinkin tehdä juuri niin. 15 minuuttia elokuvaa katsottuani istuin alas kynän ja paperin kanssa ja aloin kuunnella oikein tarkkaan. Elokuvan ensimmäisessä osassa evankeliumi julistettiin minulle. En osaa edes selittää, miltä tuntui, kun oikea raamatullinen ilosanoma näin saatettiin minulle tietoon. Se sai otteen sydämestäni, ja sen jälkeen oli, kuin Jumala olisi avannut silmäni kaikelle muulle. Kun elokuva oli ohi, minusta tuntui, kuin joku aivan oikeasti olisi pistänyt minua veitsellä rintaan, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Samaan aikaan vatsaani väänsi, ja minua kadutti ja suretti syvästi oma syntini, mutta myös syntinen elämäntapa, ja uskomukset, joihin tämä liike – ei vain Betel, vaan koko liike – johtaa miljoonia ja miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Ajatuskin puistatti minua luihin ja ytimiin. Muistan, kuinka soitin äidilleni kello viisi aamuyöllä ja sanoin: Äiti, kaikki mihin olemme uskoneet – aivan kaikki on valetta. Ja oli todellista Jumalan armoa, että pystyin nöyrtymään ja myöntämään olleeni väärässä. Myöntämään, että minun täytyi oppia, ja palata Sanan pariin. Ajattelin: Hyvänen aika! Minä en tiedä yhtään mitään! Mietin myös: Ehkä en edes tunne Jumalaa! Olenko oikeasti pelastunut? Koko tämän ajan olin uskonut parhaimmassakin tapauksessa todella vesitettyyn evankeliumiin, ja ottanut osaa asioihin, jotka eivät todellakaan olleet Jumalasta. Jos ei oteta lukuun alkuperäistä uskoon tuloani, sinä yönä kaduin Jumalan edessä enemmän kuin koskaan aiemmin. Sen jälkeen olin tienristeyksessä, jossa minun täytyi tehdä päätös. Lähdenkö nyt, koska tiedän totuuden? Minulla olisi ollut painava syy lähteä, ja minua olisi kyllä tuettu päätöksessäni. Toisaalta – jäisinkö sittenkin? Tekisinkö parhaani, jotta toisin Jumalan todellisen evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta näille ihmisille ja kutsuisin heidät katumukseen, jos Jumala suo? Minulla oli nämä kaksi vaihtoehtoa, joista jääminen tulisi olemaan sotkuista. Minä tiesin sen. Lähteminen taas olisi kovin helppo ratkaisu. Minä rukoilin asian puolesta. Minusta tuntui vahvasti, että Pyhä Henki kehotti minua jäämään, koska jos olisin lähtenyt rauhanomaisesti, olisin samalla säilyttänyt harhakuvan rakkaudestani Beteliin. Mutta minun täytyi saapua pisteeseen, jossa en enää välittänyt siitä, mitä minusta ajatellaan, vaan olin halukas astumaan esiin ja rakastamaan raamatullisesti. Ja mikä onkaan rakkaudellisempaa kuin nuhdella jotakuta, joka on joutunut harhaan. Raamatulliseen totuuteen vedoten, tiedäthän. Valaise pimeys Sanan valolla. Ja näytä heille, kuka Jeesus todella on – mitä evankeliumi todella merkitsee. Vain Jeesuksella on valta pelastaa.
Jeremiah: Aamen, aamen. Sama Jeesus, joka sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”(Mark 10:14),sanoi myös fariseuksille: Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? (Matt. 3:7) Mutta tässä vaiheessa haluan liittää kertomasi vielä laajempaan kontekstiin. Esimerkiksi Jehovan todistajillahan on auktoriteettijärjestelmä, jossa jäseniä kontrolloidaan, ja kyseenalaistaminen on kiellettyä. Sinun todistuksesi on kuitenkin ihmeellinen: koit samanlaisen kirkkaan hetken, jonka monet, jotka ovat esimerkiksi olleet jossakin kultissa, kokevat tajutessaan, että kaikki onkin ollut valetta – esimerkiksi dokumentissa ”Holy Hell”. Heihin myös iskee usein häpeä ja hämmennys, toivottomuuskin. Mutta sinun tapauksessasi on upeaa nähdä, kuinka Jumala käänsi hyväksi sen, minkä ihmiset tarkoittivat pahaksi. Mutta kerropa, kun aloit postata Facebookissa Paul Washerista ja aloit vilpittömästi miettiä näitä asioita… Miten sinuun suhtauduttiin (Betelissä)?
L: Aivan. No, ensinnäkin, luulen, että ihmiset… Minä todella haluan, että ihmiset ymmärtävät, että astuin julkisuuteen sen takia, että BSSM:ssä on 1500 ihmistä ensimmäisellä, 1500 toisella, ja luulen, että noin 1000 ihmistä kolmannella luokalla. Ihmisiä ja kokonaisia perheitä matkustaa tänne vain käydäkseen Betelin koulua. Luulen – tosin voin olla väärässä -, että BSSM:ssä yksinään on noin 50 maata edustettuna, mikä on ennenkuulumatonta. 50 % BSSM:n ihmisistä on ulkomailta. Ihmiset siis kirjaimellisesti jättävät elämänsä taakseen tullakseen Beteliin. Karismaattisissa liikkeissä – ja karismaattinen on todella epämääräinen termi – Betel nähdään eräänlaisena kristillisyyden Mekkana. Joten ihmiset jättävät kaiken vain tullakseen sinne. Se on todella käsittämätöntä. Mutta tosiaan… Halusitteko, että kerron vielä erottamisestani, vai –
Jeff: Meidän kannattaa varmaan lopetella, jotta ihmiset voivat valmistautua seuraavaan jaksoon. Ensi jaksossa aiomme tarkastella asioita teologiselta kantilta.
Jeremiah: Niin, aiomme pureutua erityisesti kulttimaisiin piirteisiin.
Jeff: Ensi jaksossa siis tosiaan aloitamme siitä, kuinka nyt olet tietoinen siitä, että jokin on vialla, ja todella alat tutkia asioita, ja sinua myös haastetaan. Puhumme myös siitä, kuinka aloit tarkastella asioita teologiselta kantilta, ja havaita, että jokin on pahasti vialla.
L: Niin.
Jeff: Hienoa. Ensi kertaan, siis.
Jerry: Tässä oli ensimmäinen osa Cultish- erityisohjelmastamme ”Defecting from Bethel”. Muistakaa antaa palautetta!
Editoija:
Aamunkoitto