Benny Hinn on setäni
Mutta menestysteologia ei ole minua varten
Elin luksuselämää osana perheimperiumia, kunnes epäilykset alkoivat nousta pintaan.
Lähes 15 vuotta sitten seisoin rannikolla Kreikassa, Ateenan ulkopuolella, itsevarmana suhteestani Herraan sekä pappisvirkani kehityksestä. Tuolloin matkustelin ympäri maailmaa Gulfstream – yksityislentokoneessa “levittäen evankeliumia” sekä nauttien kaikista niistä ylellisyyksistä, joita rahalla saa. Lennettyämme mukavasti sekä syötyämme lempiruokaani (lasagne), jonka oli valmistanut henkilökohtainen kokkimme, valmistauduimme saarnamatkaan lepäämällä Grand Resortissa Lagonississa. Minulla oli siellä ikioma huvila, jossa oli merinäköala, yksityinen uima-allas sekä yli 180 neliömetriä elintilaa. Minä seisoskelin kivillä vedenrajassa ja iloitsin elämästä, jota elin. Palvelinhan Jeesus Kristusta ja elin yltäkylläistä elämää, jonka hän on meille luvannut.
Minulla ei ollut aavistustakaan, että tämä rannikko oli osa Aigeianmerta – samaa vesistöä, jota apostoli Paavali seilasi levittäessään ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Oli vain yksi ongelma: Me emme saarnanneet samaa ilosanomaa kuin Paavali.
Hinnin perheimperiumissa varttuminen oli kuin olisi kuulunut jonkinlaiseen kuninkaallisen perheen ja mafian risteymään. Elämäntyylimme oli ylenpalttinen, uskollisuutemme pakotettua, ja versiomme evankeliumista suuryritys. Vaikka Jeesus Kristus olikin osa evankeliumiamme, hän oli enemmänkin kuin lampun henki kuningasten kuninkaan sijaan. Hänen miellyttämisensä – rahan antaminen, riittävän uskon osoittaminen – avaisi kelle vain tien hengelliseen perintöönsä. Jumalan päämäärä ei ollut hänen kunniansa, vaan meidän hyötymme. Hänen armonsa ei ollut meidän syntiemme vapahdukseksi, vaan rikkauden antamiseksi meille. Yltäkylläinen elämä, jota hän meille tarjoaa, ei ollut tarkoitettu elettäväksi ikuisuudessa, vaan nyt. Me elimme menestyksen evankeliumia todeksi.
Isäni toimi pastorina pienessä kirkossa Vancouverissa, Brittiläisessä Kolumbiassa. Teinivuosinani tapasimme matkustaa yhdessä enoni Benny Hinnin kanssa miltei kahdesti kuukaudessa. Menestysteologia myi ihmeen hyvin. Elimme 930 neliön kartanossa, jota suojasi yksityinen portti, ajoimme kahta Mercedes Benz -merkkistä ajoneuvoa, lomailimme eksoottisissa matkakohteissa sekä kävimme ostoksilla kaikkein kalleimmissa liikkeissä. Tämän kaiken lisäksi ostimme kahden miljoonan dollarin merinäköalalla varustetun asunnon Dana Pointissa, Kaliforniassa, jossa vielä yksi mersu liittyi katraaseen. Olimme ylenpalttisesti siunattuja.
Noiden vuosien aikana meitä arvosteltiin lukemattomia kertoja niin kirkon sisä- kuin ulkopuolellakin. Muiden tv-sarjojen muassa Dateline NBC ja The Fifth Estate (kanadalainen uutisohjelma) tekivät meistä tutkimustyötä. Tunnetut hengelliset johtajat valtasivat radioaallot varoittaen ihmisiä opetuksistamme, ja paikallisesti pastorit kehoittivat seurakuntiaan välttämään saarnatuoleja, joissa seisoi “Hinn”. Tuohon aikaan uskoin, että meitä vainottiin samalla lailla kuin Jeesusta ja Paavalia, ja että arvostelijamme olivat vain kateellisia siunauksistamme.
Perheen sisällä arvostelua ei siedetty. Kerran kysyin isältäni, emmekö voisi mennä parantamaan kouluystävääni, joka oli menettänyt hiuksensa syövän takia. Hän vastasi, että meidän tulisi rukoilla hänen puolestaan kotonamme sen sijaan, että menisimme parantamaan hänet. Ajattelin itsekseni: Jos meillä kerran on sama lahja kuin apostoleilla, eiko meidän pitäisi käyttää sitä niin kuin he? Siinä vaiheessa en kyseenalaistanut kykyämme parantaa, mutta epäilykset motiiveistamme alkoivat herätä. Paransimme ihmisiä vain hengellisissä tilaisuuksissa, joissa musiikki loi tunnelman, raha vaihtoi omistajaa, ja ihmiset lähestyivät meitä juuri “oikea” määrä uskoa sydämessään.
Uudet epäilykset alkoivat nousta pintaan. Entä epäonnistuneet parantamisyritykset? Minä opin, että sellainen on sairaan ihmisen syytä, koska epäili Jumalaa. Ja miksi puhuimme kielillä ilman tulkintaa? “Älä tukahduta Henkeä”, minulle kerrottiin. “Hän tekee, mitä tahtoo.” Miksi moni profetiamme oli ristiriidassa Raamatun kanssa? “Älä laita Jumalaa laatikkoon.” Huolimatta kysymyksistä luotin perheeseeni, koska olimme niin menestyneitä. Kymmenet tuhannet ihmiset seurasivat meitä, ja vuosittain miljoonat täyttivät stadionit kuullakseen setäni puhuvan. Me paransimme sairaat, teimme ihmetöitä, liikuimme samoissa piireissä yhdessä kuuluisuuksien kanssa ja rikastuimme silmittömästi. Jumalan täytyi olla puolellamme!
Ennen kuin menin collegeen, pidin välivuoden liittyäkseni Bennyn palvelutyöhön “kopparina” (henkilö, joka ottaa kiinni ”hengessä kaadetut” ihmiset) ja henkilökohtaisena assistenttina. Tämä oli perheeni siirtymäriitti, sillä lähes jokainen veljenpoika työskenteli hänelle jossakin vaiheessa. Tämän tarkoitus oli osoittaa uskollisuutta ja kiitollisuutta. Se vuosi oli luksuksen pyörremyrsky: kuninkaallisia sviittejä Dubaissa, jotka maksoivat 25 000 dollaria yöltä, rannikkolomakohteita Kreikassa, kiertomatkoja Sveitsin Alpeille, Italialaisia huviloita Comojärven rannalla, aurinkokylpyjä Australian kultaisella rannikolla, yletöntä shoppailua Lontoon Harrodsissa, sekä lukuisia matkoja Israeliin, Havaijille sekä kaikkialle siltä väliltä. Palkka oli erinomainen, ajoimme omaa Gulfstream -konetta, ja sain teetättää omat pukuni. Minun piti ainoastaan ottaa ihmisiä kiinni ja näyttää hengelliseltä!
Valmistuttuani collegesta ja palattuani kotiin, tapasin vaimoni Christynen. En osannut aavistaakaan, että Jumala käyttäisi häntä minun pelastuksekseni. Itse asiassa perheeni ja minä olimme hermostuneita, koska hän ei puhunut kielillä. Ryhdyimme ratkaisemaan ongelmaa lähettämällä hänet yhdelle Bennyn tilaisuuksista, mutta mitään ei tapahtunut. Seuraavaksi hän otti osaa jumalanpalvelukseen kotikirkossani Vancouverissa, mutta sekään ei auttanut. Lopulta hän sai ohjausta nuorisokonferenssissa, mutta hän ei pystynyt saamaan suustaan ulos kuin muutaman epäselvän tavun. Ajattelin tosissani, etten voisi mennä hänen kanssaan naimisiin, ellei jokin muuttuisi.
Eräänä päivänä hän osoitti minulle jakeen, jota en ollut koskaan nähnyt: 1. Korinttilaisten kirje 12:30 (“Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?”). Se ravisteli sisimpääni. Siinä se oli, kirkkaana kuin päivä – ei kaikkien tarvitse puhua kielillä. Pian koko korttitalo lähti luhistumaan. Muutkaan pitkäaikaiset uskomukset eivät kestäneet raamatullisessa testissä. En enää uskonut, että Jumalan tarkoitus oli tehdä minut onnelliseksi, terveeksi ja rikkaaksi. Ymmärsin, että hän halusi minun elävän hänelle riippumatta siitä, mitä häneltä saisin.
Ollessani keskellä vaikeaa pappisvirasta lähtöä, sain puhelun pastoriystävältä, joka oli perustamassa kirkkoa Kaliforniaan. Hän tarjosi minulle osa-aikaista nuorisopastorin virkaa. Se vaikutti oivalliselta paikalta oppia ja kasvaa, joten minä ja Christyne pakkasimme tavaramme ja otimme vastanaineiden uskonaskelen.
Pian sen jälkeen, kun olimme liittyneet henkilökuntaan, Jumala antoi viimeisen iskun valheelliselle uskonkäsitykselleni, ja totuus purkautui esiin armon aallon lailla. Yksi ensimmäisistä saarnatehtävistäni oli Joh 5:1-17 – miehen parannus Betesdan altaalla. Opiskellessani saarnaa varten pastoriystäväni antoi minulle avuksi luotettavan Raamatun selitysteoksen. Sen jälkeen Pyhä Henki otti hallinnan. Luku osoitti, että Jeesus paransi yhden miehen väkijoukosta, mies ei tiennyt, kuka Jeesus oli, ja hän parani välittömästi!
Tämä repi kolme vaalittua uskomusta riekaleiksi. Eikö Jumalan tahto ole aina parantaa? Ei, Jeesus paransi vain yhden miehen väkijoukosta. Eikö Jumala paranna ihmisiä vain, jos heillä on tarpeeksi uskoa? Ei, tämä rampa mies ei edes tiennyt, kuka Jeesus oli (puhumattakaan siitä, että olisi uskonut häneen). Eikö parantaminen vaadi voideltua parantajaa, erityistä musiikkia, ja kolehdin keräystä? Ei, Jeesus paransi välittömästi pelkän käskyn voimalla. Itkin katkerasti osaani ahneessa hengellisessä manipuloinnissa ja elämääni valheellisten opetusten ja uskomusten ympäröimänä, ja kiitin Jumalaa hänen laupeudestaan ja armostaan Jeesuksessa Kristuksessa. Silmäni olivat täysin auenneet.
Olen kiitollinen, että vaimoni oli valmis kyseenalaistamaan vaatimukseni kielillä puhumisesta, ja että pastorini rakasti minua tarpeeksi opettaakseen minut ulos menestysteologian hämmennyksestä. Olen nähnyt, kuinka Jumala käyttää evankeliointia ja opetuslapseutta muuttaakseen kadonneet sielut löydetyiksi pyhiksi. Kristityn suurin taito on käytettävyys. Kun Jumalan omat ovat halukkaita ottamaan uskossa askeleen ja puhumaan totuutta rakkaudessa, elämät muuttuvat Jumalan kunniaksi. Et koskaan voi tietää, kenet hän saattaa pelastaa uskollisuutesi kautta.
Costi Hinn
—
Costi Hinn toimii johtavana pastorina Mission Bible Churchissa Orange Countyssa, Kaliforniassa. Oheinen artikkeli oli käännös Christianity Today -sivustolla julkaistusta englanninkielisestä artikkelista. Alkuperäisen artikkelin voit lukea täältä.