31.10.2017 on Lutherin teesien julkaisemisesta ollut tasan 500 vuotta. Näin reformaation juhlavuonna ovat niin monet protestantit kuin katolilaisetkin ottaneet yllättävän iloisesti vastaan ekumeenisen ykseyden aatteen.
Alun perin uskonpuhdistus kuitenkin syntyi tarpeesta sanoutua irti katolilaisten keskuudessa levitetyistä epäraamatullisista opeista. Tässä artikkelissa on lyhyt katsaus näihin remormaation herättäneisiin oppeihin, Raamatun sanaa vasten peilattuna.
Ehtoollinen – Eukaristia
Vuonna 1215 Neljännessä lateraanikonsiilissa hyväksyttiin katolilainen ehtoollisoppi, jonka mukaan ehtoollisen vietossa Jeesus uhrataan aina uudelleen syntien anteeksisaamiseksi. Kun pappi siunaa ja kohottaa leivän ja viinin, katolilaiset uskovat niiden muuttuvan Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.
Tämän ehtoollisen voi jakaa vain katolinen pappi ja kirkon ohjeiden mukaan katolisen tulisi nauttia tämä pyhä ateria ainakin kerran vuodessa, pääsiäisenä. Tätä ennen tulee ripittäytyä ollakseen armon tilassa ja pidättäytyä ruoasta ja muista juomista kuin vedestä vähintään tunnin ajan. Ehtoollisen eli eukaristian todellisen luonteen vuoksi ehtoollisleipää ja viiniä kunnioitetaan ja palvotaan myös itse eukaristian ulkopuolella.
Luterilainen ehtoollisoppi puolestaan ei (ainakaan vielä) allekirjoita Kristuksen toistuvaa uhraamista. Tämänkään ehtoollisopin mukaan leipä ja viini eivät vain symboloi Kristuksen ruumista ja verta, mutta toisin kuin katolilaisen opin mukaan, ne eivät muutu niiksi, vaan todellisesti ovat ne.
Raamatussa sanotaan, että Kristus uhrattiin vain yhden ainoan kerran kaikkien puolesta, ja ehtoollista kehoitetaan viettämään muistona siitä uhrista, joksi Jeesus tuli ristillä meidän pelastamiseksemme. Tuon ainutlaatuisen Golgatan uhrin lisäksi muita uhreja ei ole, eikä niitä tarvita.
”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.” (Hepr. 7: 27)
”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” (1. Kor. 11:23-29)
Anekauppa
Paavin anekomissaariksi nimetty piispa Albrecht laati säännöt syntien anteeksi antamisesta:
”Saadakseen täydellisen anteeksiannon kaikista synneistä on jokaisen, joka on ripittäytynyt tai ainakin aikoo ripittäytyä vaadittuna aikana, rukoiltava Isä meidän – rukous 5 kertaa ja Ave Maria 5 kertaa jokaisessa Rooman 7 pääkirkossa. Jos hän jostakin syystä vaatii vapautusta Rooman-matkasta, se sallittakoon, mutta silloin hänen on maksettava huomattava korvaussumma: – Anekirje säilyttää arvonsa, aneita voidaan ostaa myös kiirastulessa olevien vainajien puolesta.” (lähde)
Tekstistä välittyy, kuinka epäraamatullista ja vääristynyttä uskonnollisuutta katolilainen kirkko edustaa. Katolilainen usko perustuu pitkälti kirkko-instituution vallankäyttöön, eikä katolilaisille teologeille Raamattu ole ainoa oppien lähde (vrt. Sola scriptura), vaan myös kirkon traditiolla ja opeilla on merkittävä painoarvonsa.
Lutheria häiritsi monilta osin katolisen kirkon turmeltuneisuus, josta esimerkkinä toimii tämä ote Lutherin kirjeestä arkkipiispa Albrechtille:
”Maassa harjoitetaan paavillista anekauppaa sinun nimissäsi, Armollisin Vaaliruhtinas, Pietarinkirkon rakentamista varten. En halua lainkaan valittaa anesaarnaajien pitämästä suuresta melusta, jota itse en ole kuullut. Mutta minä valitan sen väärinkäsityksen johdosta, jonka köyhä, yksinkertainen ja sivistymätön kansa saa joka puolelta noiden anekauppiaiden arvottomista saarnoista… Kristus ei ole käskenyt saarnata aneita vaan evankeliumia.”
Maria – Taivaan kuningatar
Vuonna 1854 paavi Pius IX julisti dogmin Marian syntymisestä perisynnittömänä (immaculata conceptio). Pius IX:n mukaan Mariaa vaalittin perisynnittömänä Kristuksen ansioiden tähden. Katolisella kirkolla on lisäksi dogmi Marian taivaaseenottamisesta, jonka julisti paavi Pius XII vuonna 1950 konstituutiossa “Munificentissimus Deus”. Tämän ”erehtymättömän” opin mukaan Maria otettiin sieluineen ja ruumiineen ylös taivaaseen ilman kuolemaa.
Alla otteita katolisen kirkon katekismuksesta (1. Osa / 2. Jakso / luku 3):
- 966. ”Herra otti tahrattoman neitsyen, joka oli säilynyt vapaana perisynnin tahroilta, hänen maallisen elämän päättyessä, ylös taivaalliseen kirkkauteen ruumiineen ja sieluineen ja korotti hänet kaiken olevaisen kuningattareksi, jotta hän olisi täysin Poikansa kaltainen, joka on Herrojen Herra ja synnin ja kuoleman voittaja. Siunatun Neitsyen taivaaseenottaminen merkitsee erityistä osallisuutta hänen poikansa ylösnousemukseen ja enteilee muiden kristittyjen ylösnousemusta.”
- 967. ”Koska Maria suostui täydellisesti Isänsä tahtoon, Poikansa lunastustyöhön , ja jokaiseen Pyhän Hengen vaikuttamaan liikahdukseen, hän on kirkolle uskon ja rakkauden esikuva, siitä syystä hän on kirkon ḧ uomattavin ja ainutlaatuinen ̈ jäsen, hän on kirkon perikuva (ecclesiae typus).”
- 969. ”Siitä myöntymisestä lähtien, jonka Maria enkelin ilmestymisestä lähtien antoi uskossaan ja säilytti horjumattomasti ristin juurella, Marian äitiys armon taloudessa jatkuu keskeytyksettä aina kaikkien valittujen lopulliseen täydellistymiseen asti. Marian taivaseenottaminen ei nimittäin katkaise hänen osuuttaa pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja…Tämän vuoksi kirkko rukoilee autuasta Neitsyttä avuksi kutsuen häntä uskovien puolustajaksi, tukijaksi, auttajaksi ja välittäjäksi.”
Katolinen kirkko on siis opeillaan nostanut Jeesuksen rinnalle toisen perisynnittömän yksilön ja ihmisen, Marian. Tämä vähentää Jeesuksen Kristuksen ainutlaatuista puhtautta perisynnittömänä Jumalasta syntyneenä Vapahtajana. Vastoin katolista oppia koko kristinuskon ydin lienee kuitenkin Jeesuksen, puhtaan Karitsan uhraamisessa kaikkien ihmisten syntien – myös Marian – tähden. Juuri tämä tekee Jumalan armotyöstä täydellisen. Kuolema ja saatana voitetaan lopullisesti kolmannen päivän ylösnousemuksessa, jolloin Jeesus nousi uudessa ruumiissaan ja ilmestyi läheisilleen ennen ylösottamista.
Ikävä kyllä reformaatiossa ei puututtu Marian erityiseen asemaan. Luterilainen kirkko ei ole esimerkiksi kiistänyt katolisen kirkon tunnustuskirjojen väitettä Marian ikuisesta neitsyydestä, vaikka Raamatussa Jeesuksella mainitaan olevan veljiä, kuten esimerkiksi Jaakob, jota on pidetty jopa yhtenä apostoleista.
Erehtymätön Paavi
Tämä osio on käännös WWUTT-sivustolla julkaistusta artikkelista
Paavin erehtymättömyys on uskomus, jonka mukaan Paavi ei voi puhuessaan korkeimmasta apostolisesta arvoasemastaan käsin erehtyä määritellessään uskoa tai moraalia. Tämä ei tarkoita, että Paavi olisi synnitön (vaikka monet katolilaiset niin uskovatkin). Pikemminkin se tarkoittaa, että hänen opetuksensa on täydellistä, milloin ikinä hän puhuukaan ex cathedra, tai Pyhän Pietarin istuimelta.
Tämä opinkappale määrättiin Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, jota johti Paavi Pius IX. Pius julisti Neitsyt Marian tahrattoman sikiämisen, opin, jonka mukaan Maria oli synnitön. Jeesus kuitenkin on sanonut, ettei kukaan muu ole hyvä kuin Jumala yksin (Mark. 10:18).
Nykyään katolisuuden puolustajat pitäytyvät näkemyksessä, että Paavi on puhunut ex cathedra vain kerran tämän jälkeen, kun Paavi Pius XII julisti opin Neitsyt Marian ottamisesta ruumiineen taivaaseen. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tilanteita, joissa oppia Paavin erehtymättömyydestä on harjoitettu.
Vatikaanin toinen kirkolliskokous julisti, että silloinkin, kun Paavi ei puhu istuimeltaan, “hänen ylin opetusvirkansa tunnustetaan kunnioittavasti” ja hänen sanoihinsa “alistutaan vilpittömästi sellaisina kuin hän ne tarkoittaa ja
tahtoo.” (Lumen gentium, pykälä 25*)
Roomalaiskatolinen kirkko uskoo, että Paavin sana on yhtä hyvä kuin Jumalan sana. Sellainen opetus yllytti uskonpuhdistusta ajavan William Tyndalen julistamaan: “Minä halveksin paavia ja kaikkia hänen lakejaan!” Tyndale käänsi Raamatun englanniksi, jotta kaikki voisivat lukea Jumalan sanaa. Roomalaiskatolinen kirkko teloitti Tyndalen polttamalla hänet roviolla.
Tyndale ymmärsi sen, mitä Paavi ei ymmärrä: meidän ainoa erehtymätön auktoriteettimme on Raamattu. Pyhät kirjoitukset ovat Jumalan Hengestä syntyneet (2. Tim 3:16). Psalmi 18:n jae 31** sanoo, että Jumalan tie on nuhteeton – ja Herran sana on virheetön, kun ymmärrämme kirjoitukset.
* Kursiivilla kirjoitettu on kääntäjän lisäämä viittauksen lähde.
** Psalmi 18 jakeen 31 kohta vastaa suomenkielisessä käännöksessä englanninkielisen käännöksen jakeen 30 kohtaa.
– – –
Näin reformaatiota juhliessa tulisi erityisesti muistaa niitä pyhiä, jotka joutuivat vainottavaksi ja antoivat jopa henkensä vastustaessaan äiti-kirkon harhaoppeja. Jokaiselle raamattuun ainoana auktoriteettina luottavalle kristitylle on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, miksi emme voi jakaa katolista uskoa tai hengellistä yhteyttä katolisen instituution kanssa.
Nyt jos koskaan on jälleen aika todelliselle reformaatiolle. On aika vastustaa laittomuuksia ja törkeää vääristyneisyyttä, johon törmäämme tämän päivän hengellisessä ympäristössä.
Kirjoittaja:
Radio Liekki
Suosittelemme tutustumaan myös artikkeliin: VÄÄRÄ EKUMENIA
WWUTT-sivustolla julkaistu Paavin erehtymättömyyttä koskeva video.