Donald Trump on varmaankin Amerikan Yhdysvaltojen vihatuin henkilö. Ajatelkaapa pelkkää lähtökohtaa menemättä lunoteenpiirteisiin: hän on rikas, keski-ikäinen, valkoihoinen ja ylipainoinen mies. Jo tämä tekee hänestä vapaamielisten, ajan hengessä mukana olevien ihmisten keulakuvaksi kelpaamattoman. Kun vielä lisätään öykkärimäisyys, suorapuheisuus ja häikäilemättömys, inhoa ei edes vaivauduta peittelemään.
”Mikäli Donald Trump selviytyisi vaalikampanjastaan voittajana, hän tulisi olemaan altavastaaja jokaisessa newyorkilaisessa taidegallerian avajaiskeskustelussa. Hän on mahdoton valinta USAn presidentiksi – niin mahdoton, että hänen valintansa oli mahdollista Simpsoneissa.”
Tällaisia ajatuksia monilla saattoi olla ennen vaalitulosten julkistamista, ja kuitenkin todellisuus pääsi yllättämään: äänivähemmistöllä ja epäselvissä olosuhteissa Donald John Trumpista tuli USAn 45. presidentti.
Suomessa monet sosiaalisessa mediassa aktiiviset kristityiksi tunnustautuvat hurraavat nyt. He todistelevat, kuinka Trump on kristitty ja kuinka hän ajaa Jumalan ja juutalaisten asiaa. Nähdään myös Ilmestyskirjan tapahtumien aukeavan. Juuri luin itse, kuinka Trump haluaa asettaa etusijalle kristityt pakolaiset. Hurraa! Vai…?
Kuinka on? Eikö hän katso maansa olevan riittävän paljon osallinen Lähi-Idän kriisiin, jotta katsoisi velvollisuudekseen auttaa myös siellä kärsiviä toisuskoisia siviilejä? Tähän voisi kerrata historiaa siitä, kuinka Amerikka kerta toisensa jälkeen on lähtenyt sotimaan maihin, joissa vallitsevat heille vieraat kulttuurit. Aina Vietnamin sodasta alkaen on tästä syntynyt kaaosta, vaikka onkin lisättävä, että emme tiedä, millainen maailma olisi nyt, jos vaihtoehtoinen todellisuus vallitsisi.
Historian sijasta haluan kuitenkin muistella kertomusta laupiaasta samarialaisesta, joka on ollut mielessäni viime päivinä. Kuuntelin eräänä iltana Radio Dein Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa, jossa Jukka Norvanto selitti tuota vertausta. Siinä juutalainen pappi ja leeviläinen jättävät puolikuolleen miehen virumaan avuttomana todennäköisesti sen vuoksi, että he eivät halua menettää rituaalista puhtauttaan. Tämän puhtauden menettäminen tuntuisi nimittäin suoraan lompakossa aina siihen asti, kun he pääsisivät puhdistautumaan. Yllättäen juutalaisten vihaama samarialainen mies ilmestyy auttajaksi. Hän sitoo pahoinpidellyn haavat ja kuljettaa hänet majataloon. Hän asettuu näin vapaaehtoisesti suorastaan hengenvaaraan – onhan hyvinkin mahdollista, jopa todennäköistä, että juutalaisessa yhteisössä tullaan ajattelemaan, että samarialainen mies on jollakin tapaa osallinen ryöstetyn miehen ahdinkoon, mistä hyvinkin saattoi tuona aikana seurata verikosto. Vertauksessa ei kerrota, miten samarialaisen käy. Jeesus vain sanoo kuulijalle: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Mutta miten tämä liittyy nykyään Trumpiin tai kehenkään meistä?
Jeesus kehotti kuulijaa oman hengen uhalla auttamaan tuntematonta, jopa vihollista. Olen samaa mieltä Donald Trumpin kanssa siitä, että kristittyjen pakolaisten asettaminen etusijalle maahan otettavien suhteen on järkevää sisäistä turvallisuutta ajatellen. Tällä hetkellä muslimimaailmassa on nimittäin paljon vihaa läntistä maailmaa kohtaan, ja pakolaisten joukossa on ihmisiä, joiden arvot ovat suurimman osan länsimaiden ihmisten mielestä nurinkurisia. Kuka meistä on eri mieltä siitä, että aikuisten naisten itsemääräämisoikeuden systemaattinen rajoittaminen on väärin? Kenen mielestä kuolemanrangaistus islamin hylkäämisestä ei ole väärin? Asettuessaan yhteiskuntamme jäseniksi muslimit muokkaavat käytäntöjämme. Se ei varmasti ole heidän ensisijainen tavoitteensa heidän paetessaan sodan kauhuja, mutta vuosien kuluessa he vääjäämättä tekevät niin. Esimerkiksi Iso-Britanniassa sharia-tuomioistuimet toimivat perinteisen oikeuslaitoksen rinnalla.
Pitäisikö oman kulttuurin muuttumisen, jopa tuhoutumisen, uhalla ottaa paljon pakolaisia? Ehkä – ei tällainen ratkaisu ainakaan väärin ole. Minulle tulee esimerkkinä mieleen perhe, joka holokaustin aikana uhmaa natsihallintoa ja piilottelee asunnossaan juutalaista ihmistä. Perheen toimintaa voisi arvostella mm. siitä, että vanhemmat asettavat omat lapsensa vaaraan suojellakseen jotakuta, joka ei ole kristitty sen enempää kuin Lähi-Idän muslimipakolainenkaan. Itse kuitenkin uskon, että on Jeesuksen mielen mukaista heittäytyä Hänen uskollisuutensa ja armonsa varaan ja auttaa kärsivää ihmistä vaikka oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Näin voisi siis menetellä: ottaa kyselemättä pakolaisia niin paljon kuin kukin maa vain suinkin kestää romahtamatta ja murehtia seuraamuksia sitten, kun niiden aika on. Kuitenkaan Trump ei ole täysin väärässä, sillä tähän sisältyy paljon riskejä. Länsimainen kulttuuri on siis joutunut eräänlaiseen asemasotavaiheeseen: olemme huomanneet, että totuus, oikea ja väärä ovat hyvin vaikeita asioita. Usein historia tuomitsee kovin ankarasti ihmiset, jotka omana aikanaan ”tekivät vain samoin kuin kaikki muutkin”. Tämän ymmärtäminen on johtanut äärimmäiseen suvaitsevuuden vaatimukseen, jota sovelletaan kuitenkin helposti vain oman kulttuuripiirin ihmisiin, ei muukalaisiin.
Nykyään tuo Suomen mediassa kovimpana äänenä kuuluva suvaitsevaisuus on itse asiassa monesti ylimielisyyttä ja sisältää ajatuksen siitä, että esimerkiksi syyrialainen arabi ei ole vielä kulttuurievoluutiossa niin pitkällä, että voisi näin hienosyistä ajattelua käsittää. Niinpä kulttuurimme huippuyksilö ymmärtää hyvin muukalaisten jopa pöyristyttäviä käytäntöjä, kuten naisten kokovartalokaapuja, ja tuomitsee ankarasti vaikkapa supisuomalaisen henkilön, jonka mielestä ”emakoiden porsimishäkit ovat ihan ok”. Sellainen syvältä sydämestä kumpuava ajatus, että kristinuskoon sisältyvä rauhan ja rakkauden viesti on todellinen ja mahdollisesti ylivertainen maailman uskontojen joukossa, tukahdutetaan ennen kuin se on päässyt tietoisuuden tasolle asti.
On ilahduttavaa kuulla Trumpin sanovan ääneen: kristinusko on parempi uskonto kuin islam. On raikasta, että USA:n presidentti sanoo ääneen, mitä ajattelee. Presidentin suorapuheisuus on tuonut vanavedessään avoimuutta myös mediaan: kertoessaan, että vallanvaihdon yhteydessä Donald Trump kielsi tiettyjä tutkijoita raportoimasta esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyviä tuloksiaan suurelle yleisölle, se tuli paljastaneeksi piilotettuja valtarakenteita – onhan toki oletettavaa, että jos näin kerran tehtiin nyt, on niin tehty myös aiemmin ja tehdään tulevaisuudessakin. Donald Trumpin äkkivääryys ja kömpelyys toimivat kuin sadussa keisarin olemattomat vaatteet: ne jotka haluavat, pääsevät näkemään vilauksia vallankäytöstä kulissien takana. Toisin sanoen hänen rymistelynsä posliinikaupassa paljastaa niitä rakenteita, joita käytetään totuuden säännöstelemiseen rahvaalle sopivina annoksina.
Palaan vielä pakolaiskysymykseen. On äärimmäistä julmuutta ja myös vastuun pakoilua noin vain sulkea ovet Syyrian pakolaisvirralta. Jos heitä ei auteta, he kuolevat. Pakolaiset eivät ole vain jotakin vellovaa ihmismassaa: he ovat joukko yksilöitä, ja jokainen heistä on suuri ihme, ainutlaatuinen ja Jumalan silmissä kallisarvoinen. Jokainen heistä kantaa sisällään kokonaista universumia, joka sammuu ja katoaa koskaan palaamatta, jos tuo ihminen menehtyy. Jokaisen heistä eteen tulisi tehdä kaikki mahdollinen. Siksi, jos haluaa kristityn nimeä kantaa ja kuitenkin samalla torjua pakolaiset omalta maaperältään, täytyy keksiä jotakin muuta heitä auttaakseen. Toistaiseksi presidentti Trump on kieltänyt tiettyjen maiden, kuten Syyrian, kansalaisten saapumisen Amerikan Yhdysvaltoihin. Hän ei ole tietääkseni kuitenkaan aloittanut mitään uutta avustuskampanjaa auttaakseen heitä lähtömaissaan tai pakolaisleireillä. Tämän vuoksi en tässä vaiheessa hurraa hänen toimilleen. Sen sijaan jään kiinnostuneena odottamaan jatkoa.
Kirjoittaja:
Euodia
