Vuodesta 2012 alkaen maaliskuun kolmantena on vietetty kansainvälistä Downin syndrooma -päivää. Downin syndrooma on keskivaikeaa ja joissakin tapauksissa lievempää tai vaikeampaa kehitysvammaisuutta aiheuttava poikkeavuus kromosomistossa. Down-henkilöllä on ylimääräinen kromosomi 21 tai sen osa yleensä kaikissa soluissaan. Joissakin tapauksissa vain osassa soluja on tämä poikkeavuus ja tällöin oireet ovat lievemmät. Downin syndrooma aiheuttaa lukuisia muitakin ongelmia, joista yleisimpiä ovat lihasten heikkous, heikko kasvu lapsuudessa ja rakenteelliset sydänviat. Ultraäänilaitteiden ja muun sikiödiagnostiikan avulla suurin osa Down-sikiöistä löytyy jo raskauden aikana.
En löytänyt suomalaista tutkimusta aiheesta, mutta englantilaisessa arvostetussa tiedelehdessä 2009 julkaistun tutkimuksen tulokset voitaneen yleistää koskemaan myös Suomea (BMJ 2009; 339:b3794). Tutkimuksessa selvitettiin Englannin ja Walesin trendejä Downin syndrooman sikiödiagnostiikassa, syntyneiden lasten määrässä sekä eräitä äitipopulaatioon liittyviä asioita vuosihaarukassa 1989-2008. Siitä kävi ilmi, että kyseisenä ajanjaksona elävänä syntyneiden Downin syndroomasta kärsivien lasten lukumäärä laski prosentin, mutta toisaalta jakson lopussa 92% sikiödiagnostiikalla todetuista sairaista lapsista abortoitiin. Tämä aiheutti kokonaisuudessaan sen, että kun otetaan huomioon Down-raskauden huomattava taipumus päättyä spontaaniin keskenmenoon, kyseisen ajanjakson lopulla olisi syntynyt 48% enemmän Down-lapsia, jos sikiödiagnostiikkaa ei olisi ollut käytössä.
Tämä riittää tutkimustiedosta. Siirryn nyt maailmaan, jossa käydään taistelua ihmisten mielistä ja sieluista.Vuonna 2014 CoorDown -järjestö, joka edistää Down-ihmisten oikeuksia Italiassa, julkaisi videon, jolla on 25.1.2017 mennessä You Tuben laskurin mukaan 7 640 708 katselukertaa. Se on kaunis, kyyneleet silmiin tuova videokirje. Kirje on osoitettu kuvitteelliselle nuorelle naiselle, tulevalle äidille, joka on saanut tietää odottavansa lasta, jolla on Downin syndrooma. Kirjeessä syndroomaa sairastavat ihmiset, joista suurin osa ovat nuoria ja lapsia, kertovat tulevalle äidille elämästään. He vakuuttavat, että tämän oireyhtymän kanssa on mahdollista kokea iloa ja kaikkea sitä, mitä hyvään elämään kuuluu. Videon voit itse katsoa tämän artikkelin alaosassa olevasta linkistä.
Äkkiä voisi ajatella, että melkein kenen tahansa mielestä ”Dear Future Mom” on raikas tuulahdus iloa ja kauneutta, erityisesti nykyisessä maailmanajassa, jossa jokainen tuntuu huutavan omaa mielipidettään vihaisena, toisin ajattelijoita syyttäen ja sivuun tönien. Tällä videolla ei syytetty ketään eikä vaadittu mitään. Ja kuitenkin se osoittautui vahvaksi kannanotoksi aborttikeskusteluun.
Tehdäänpä ajatusleikki. Kuvitellaan, että on olemassa henkilö, joka on tehnyt vaikean valinnan, abortin, saadessaan tietää odottavansa Down-lasta. Hän näkee tämän videon. Miltä hänestä tuntuu katsoa noita ilmiselvästi elämäniloa pursuvia ihmisiä ja heidän rakastavia äitejään? Varmaankin pahalta. Ehkä hän vielä uudestaan palaa päätöksenteon hetkiin, ehkä hän syyttää itseään tai jotakuta muuta. Ehkä hän tuntee haikean läikähdyksen rinnassaan, mutta tietää silti tehneensä oikean ratkaisun.
Todellisuus on kuitenkin ajatusleikkiä ihmeellisempi. Jotkut tällaiset henkilöt nimittäin tosiaan katsoivat videon. Katsottuaan he eivät kuitenkaan jääneet mietteisiin valintansa moraalisuudesta, vaan valittivat videon sisällöstä. Tämä hämmästyttävä valitus tapahtui Ranskassa, ja siitä johtuen maan radio- ja TV-toimintaa säätelevä elin (Conseil supérieur de l’audiovisuel) kielsi esittämässä videota koko maassa. Myöhemmin Jerome Lejeune Foundation vei asian oikeuteen, mutta ranskalainen oikeusistuin (Conseil d’État) jätti kiellon voimaan.
Näin ristiriitainen on aika, jota elämme. Puhutaan jokaisen oikeudesta arvokkaaseen elämään riippumatta maailmankatsomuksesta, fyysisistä ja henkisistä ominaisuuksista tai edes siitä, onko ihminen tai vaikkapa sinikettu. Puhutaan myös naisen oikeudesta tehdä valinta ja päättää omasta ruumiistaan. Missä vaiheessa nämä oikeudet alkavat? Onko tällaisilla oikeuksilla mitään rajaa?
Vaikka äkkipäätä voisi luulla, että olemme tulleet sivistyksessä suuren harppauksen eteenpäin verrattuna vaikkapa aikaan ennen Euroopan suuria sotia, tarkemmin katsoen voi todeta: ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.” (Saarn 1:9). Edelleen valta päättää elämästä ja kuolemasta on voimakkaimmilla. Tällä hetkellä naisten oikeuksien puolustajilla on vahvempi ääni yhteiskunnassamme kuin syntymättömän lapsen oikeuksien puolustajilla. On julma ajatus, että naisen ja syntymättömän lapsen, jotka ovat toisilleen niin läheiset kuin tässä maailmassa ylipäätään on mahdollista, edut voisivat olla näin ristiriidassa keskenään.
Ajatus äidistä, joka haluaa… niin, en melkein pysty sitä kirjoittamaan… tappaa lapsensa, on kamala. Eikö lapsensa surmaava äiti ole juuri se kauhukuva, joka osuu kuin ydinohjusisku ihmisen hyvyyden ja kunniallisuuden viimeiseen puolustuslinnakkeeseen? Jos edes äiti ei puolusta lastaan ja sitä kautta ihmistä ja meidän olemassaolomme oikeutusta, kannattaako edes kuulua ihmiskuntaan? Kannattaako elää?
Kun kuulen sanomia kauheuksista maailmalta ja sen jälkeen muistan, että meillä, vielä turvallisessa Suomessa, joka päivä tehdään päätöksiä lopettaa ihmiselämä, tunnen oloni epätodelliseksi. Ajattelen, että leikkaussalissa imuun menee sikiön ja muun raskausmateriaalin mukana muutakin: pieni pala ihmiskunnan yhteistä toivoa. Sillä ruokitaan kovuuden versoa, joka aborttipäätöksen jälkeen alkaa kasvaa sydämessä.
Kirjoitin tähän tekstiini lohduttomia sanoa – oikeastaan kovia, jopa julmia sanoja. Mietin, mitä abortin vähän aikaa tai jopa vuosikymmeniä sitten tehnyt ihminen, sisareni, mahtaa ajatella nämä sanat luettuaan. Kaiken tämän sanottuani en tuomitse sinua. Jos tietäisit, mitä kaikkea minä olen tehnyt ja ajatellut elämäni aikana, tietäisit, että sinulla olisi hyvä syy tuomita minut. Me kaikki olemme samassa veneessä keskellä myrskyä. Meillä on kuitenkin toivo. Toivomme on Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, jonka ristinkuolema riittää pesemään pois, ei vain sinun tai minun, vaan koko maailman pahojen tekojen velkataakan.
Jos tunnet syyllisyyttä, olet hyvällä tiellä: kovuus ei ole ottanut sydäntäsi valtaansa, vaan olet avoin muutokselle. Sinun ei tarvitse kuin ottaa pieni askel mielesi huoneessa kohti Vapahtajaa. Hän jo hiljaa odottaa, että käännät katseesi pois tyhjästä seinästä kohti avointa ovea ja valoa.
Kirjoittaja:
Euodia
